Nyt on kulunut yli 7 viikkoa Inkan astutuksesta, ja Inka turpoaa kuin pullataikina. Möhköfantin vartalo on jo pisaranmallinen, edestä normaali neitimäinen, mutta ahteria lähestyttäessä se levenee, ja levenee... Otin taas muutaman kuvan Inkan mahasta, laitan niitä nettiin, kunhan olemme kameran johdon kanssa samalla paikkakunnalla.

Pienet ovat alkaneet myös potkia. Ensimmäiset 100% varmat potkut dokumentoitiin juhannuspäivänä, joku löi melko tarmokkaan potkun suoraan kämmeneeni.

Inka voi hyvin, ja on edelleen reipas lenkkeilijä. Pitkätkään lenkit eivät ole ongelma, kunhan tahti on rauhallista. Vietimme juhannuksen mökillä, jossa Inkan teki muutamaan otteeseen jopa mieli leikkiä. Yleensä Inka kuitenkin käyttäytyy tapansa mukaan arvokkaasti, jättäen nyt kaiken höseltämisen ja riehumisen nuoremmalle polvelle. Mamma ottaa mieluummin aurinkoa tai kävelee tätiparven keskellä verkkaista vauhtiaan.