No niin, nyt on takana vimeinen harjoitus ennen lauantain kisoja. Kävimme tuska-torstain kunniaksi italialaisessa kaveriporukalla, ja sitten kello olikin sen verran paljon, ettei ollut muuhun aikaa kuin äkkiä Iivarin kanssa ulos. Kävimme juoksemassa Leon kanssa läheisellä kuopalla. Kun sieltä pääsin kotiin, ei muuta kuin Iivari kylppäriin ja rauhoittumaan. Maanantaina kävimme Inkan kanssa kunnon treeneissä, tänään menimme (tarkoituksella) puoli tuntia myöhässä, ja teimme lyhyen viimeistelyharjoituksen. Otimme vain keinua (joka meni loistavasti), yhden radanpätkän ja sitten 4 esteen vauhtisuora, joka päättyi Inkan lemppariin, puomiin. Treeni meni kerrassaan loistavasti, se oli juuri sellainen kuin toivoin, Inka oli seota sukkiinsa vuoroa odotellessaan ja juoksi tuulispäänä radalla. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että itse kisat menevät poskelleen...?

Iivari oli unohtanut huutaa koko yksinoloaikanaan. Kyllä se tästä...! Toivottavasti koira "taipuu" ennen kuin naapurit.

Pentujen omistajien keskuudessa tästä jo sähköposti pyöriikin, mutta siltä varalta, ettei jollekin tule viestit perille seuraava ilmoitus:

Perjantaina 31.10 Inkan ja pikkuronttien tapaaminen Tuoriniemen koirapuistossa, Helsingissä n. klo 17.45 eteenpäin! Koko katras kaukaa ja läheltä ovat erittäin tervetulleita.

Menimme Inkan kanssa yli viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Sitä ennen olin varannut koulun kliniikalle madotusajan, että pääsemme Suomen näytelmiin varmasti ilman rajaongelmia. Inka oli hieman huolissaan, että ei kai se taas joudu jäämään yöksi... Eläinlääkäriä taisi hieman huvittaa, miten helppoa Inkalle on matolääke syöttää. Muutama nappula alkupalaksi, sitten tabletin puolikkaat muutaman nappulan kanssa, eikä koira huomannut mitään outoa. Jotain hyötyä ahneudestakin! Ei tarvitse tätä väliä reissatessa muista madotuksista huolehtia, 1 käynti vielä ja meillä on passissa aukeama täynnä madotuksia. Eipähän ole matoinen koira. =D

http://www.agilityliitto.fi/MM-2008/img/pe/rata-maxijoukkue-agi.jpg
Treeneissä teimme MM-rataa (maksien joukkuekilpailu, linkki yläpuolella), muutamalta kohdalta hieman muutettuna. Inka oli ihan loistavalla tuulella, se oli innokkaampi kuin pitkään aikaan. Se oli muutenkin todella hyvällä tuulella, joskus innostuessaan sen korvat tuppaavat katoamaan samaan paikkaan hillityn olemuksen kanssa. Mutta tänään läsnä olivat sekä korvat, että energia. Ohjaaja sen sijaan oli välillä pihalla kuin lumiukko. Tuli taas todistettua, ettei sillä ole niin väliä mitä sille koiralle sanoo, kunhan oma suuntaus on oikein. Jaoimme radan kolmeen osaan, ja harjoittelimme sen ensin paloissa, lopuksi teimme koko radan putkeen. Treeneistä jäi todella hyvä maku suuhun, melkein oli sääli lopettaa!

Iivarin hampaat putoilevat, nyt on ainakin 6 etuhammasta pudonnut, ja uusiakin tullut tilalle. Olin jo hieman huolissanu yhdestä irtonaisen näköisestä hampaasta, joka vain sitkeästi roikkuu menossa mukana, vaikka uusi puskee jo esiin. Rokotuksilla kysäisin hampaista, ja lääkäri katsoi suuhun. Hän sanoi, että se on niin irti, ettei kauaa roiku menossa mukana, ja oikeassa hän oli; tänään iltapäivällä hammasta ei enää näkynyt. Puruluita meillä kuluu, fiksu poika osaa (ainakin toistaiseksi) pysyä erossa kielletyistä pureskelukohteista. Iivari kävi siis eilen rokotuksilla, ja punnitsin sen, painoa on hoikalla pojalla hurjat 18,3 kg! Niin se vain 436 grammainenkin kasvaa... Se on nyt suomalaisten normien mukaan rokotettu, mutta täkäläiseen tapaan taidan vielä kertaalleen käydä antamassa sille kolmosen vielä kuukauden päästä.

Iivari on aivan ihana luonteeltaan, aika paljon kuten äitinsä tuossa iässä. Tänään sen täytyi tulla kanssani suihkuun, ei kastumaan, mutta seuraamaan... kuten Inka pienenä. Iivarin tarkkaavaisuutta tosin häiritsi läheltä löytynyt tyhjä koiranruokasäkki. (Meillä ei ole kunnon komeroa joten koiranruoat ovat kylppärissä suojassa). Suihkusta tullessani sain poistaa pennun ruokasäkistä ja sulkea oven - mutta pennun sai tietysti poistaa säkistä uudelleen heti kun menin takaisin kylppäriin. Täytyy huomenna hakea Iivarille lisää ruokaa.

Melkoinen tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Pennut tuli, ja meni, ilman yhtään blogientryä. =D Pahoitteluni kaikille, jotka blogia ovat kytänneet kirjoitusten toivossa, ei vaan kyennyt...

Pennut täyttävät huomenna 16 viikkoa. Kaikille on nyt löytynyt oma ihana koti, toisille aikaisemmin ja toisille myöhemmin. 1,5 viikon päästä menemme Vantaalle näyttelyreissulle, toivottavasti siinä samalla tapaamme mahdollisimman monta pentua. =)

Inka on sairastellut viikonloppuna. Se oli perjantaina ihan omituinen. Levoton, kierteli taloa ja vinkui. Mutta kuitenkaan ei oikeastaan halunnut lenkille, ei tehnyt tarpeitaan ja halusi kotiin lyhyen puistokäynnin jälkeen. Illalla Inka oksensi 3 kertaa reilun 2 tunnin aikana. Kävimme näyttämässä sitä päivystyksessä, ja ajatukseni siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan, varmistui entisestään, kun katselin Inkaa ja sen käyttäytymistä, joka ei ollut normaalia inka eläinlääkärissä-käytöstä. Kliinisessä tutkimuksessa ei löytynyt mitään merkittävää, paitsi että Inka aristi mahaansa selvästi, ei tykännyt kun sitä palpatoitiin. Inka jäi yöksi päivystykseen, koska eläinlääkäri oli samaa mieltä kuin minä, eli todennäköisesti Inka on syönyt jotain sopimatonta, ja kun ei meillä ollut mitään hajua mitä se mahtaisi olla, oli Inkan kannalta turvallisempaa jättää se sinne. Vatsasta otettiin röntgenkuva, joka ei paljastanut mitään uutta. Inka sai oksennuksenestolääkkeen ja mahan limakalvoja hoitavaa ainetta. Aamulla Inka oli oksentanu uudelleen. Kolmen aikaan iltapäivällä kävimme hakemassa kotiin iloisen, mutta silminnähden väsyneen koiran, en tiedä oliko se enemmän levottomasta yöstä, sairaudesta vai molemmista.

Nyt Inka voi jo paremmin, se ei ole oksennellut enää lauantain jälkeen. Hieman vetelä se on edelleen. Varovasti olemme syöneet kanaa ja riisiä, ja kaikki on toistaiseksi pysynyt sisällä. =) Eiköhän me tällä kertaa selvitty ihan säikähdyksellä - voi kun tuo koirakin joskus oppisi...

Viikarilta lähti eka hammas viikonloppuna! En jaksa odottaa, että nuo kulmahampaatkin on vaihtunu, ja tikarihammasvaihe on ohi. En usko, että Inkallakaan on mitään sitä vastaan.

Nyt on kulunut yli 7 viikkoa Inkan astutuksesta, ja Inka turpoaa kuin pullataikina. Möhköfantin vartalo on jo pisaranmallinen, edestä normaali neitimäinen, mutta ahteria lähestyttäessä se levenee, ja levenee... Otin taas muutaman kuvan Inkan mahasta, laitan niitä nettiin, kunhan olemme kameran johdon kanssa samalla paikkakunnalla.

Pienet ovat alkaneet myös potkia. Ensimmäiset 100% varmat potkut dokumentoitiin juhannuspäivänä, joku löi melko tarmokkaan potkun suoraan kämmeneeni.

Inka voi hyvin, ja on edelleen reipas lenkkeilijä. Pitkätkään lenkit eivät ole ongelma, kunhan tahti on rauhallista. Vietimme juhannuksen mökillä, jossa Inkan teki muutamaan otteeseen jopa mieli leikkiä. Yleensä Inka kuitenkin käyttäytyy tapansa mukaan arvokkaasti, jättäen nyt kaiken höseltämisen ja riehumisen nuoremmalle polvelle. Mamma ottaa mieluummin aurinkoa tai kävelee tätiparven keskellä verkkaista vauhtiaan.