Menimme Inkan kanssa yli viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Sitä ennen olin varannut koulun kliniikalle madotusajan, että pääsemme Suomen näytelmiin varmasti ilman rajaongelmia. Inka oli hieman huolissaan, että ei kai se taas joudu jäämään yöksi... Eläinlääkäriä taisi hieman huvittaa, miten helppoa Inkalle on matolääke syöttää. Muutama nappula alkupalaksi, sitten tabletin puolikkaat muutaman nappulan kanssa, eikä koira huomannut mitään outoa. Jotain hyötyä ahneudestakin! Ei tarvitse tätä väliä reissatessa muista madotuksista huolehtia, 1 käynti vielä ja meillä on passissa aukeama täynnä madotuksia. Eipähän ole matoinen koira. =D

http://www.agilityliitto.fi/MM-2008/img/pe/rata-maxijoukkue-agi.jpg
Treeneissä teimme MM-rataa (maksien joukkuekilpailu, linkki yläpuolella), muutamalta kohdalta hieman muutettuna. Inka oli ihan loistavalla tuulella, se oli innokkaampi kuin pitkään aikaan. Se oli muutenkin todella hyvällä tuulella, joskus innostuessaan sen korvat tuppaavat katoamaan samaan paikkaan hillityn olemuksen kanssa. Mutta tänään läsnä olivat sekä korvat, että energia. Ohjaaja sen sijaan oli välillä pihalla kuin lumiukko. Tuli taas todistettua, ettei sillä ole niin väliä mitä sille koiralle sanoo, kunhan oma suuntaus on oikein. Jaoimme radan kolmeen osaan, ja harjoittelimme sen ensin paloissa, lopuksi teimme koko radan putkeen. Treeneistä jäi todella hyvä maku suuhun, melkein oli sääli lopettaa!

Iivarin hampaat putoilevat, nyt on ainakin 6 etuhammasta pudonnut, ja uusiakin tullut tilalle. Olin jo hieman huolissanu yhdestä irtonaisen näköisestä hampaasta, joka vain sitkeästi roikkuu menossa mukana, vaikka uusi puskee jo esiin. Rokotuksilla kysäisin hampaista, ja lääkäri katsoi suuhun. Hän sanoi, että se on niin irti, ettei kauaa roiku menossa mukana, ja oikeassa hän oli; tänään iltapäivällä hammasta ei enää näkynyt. Puruluita meillä kuluu, fiksu poika osaa (ainakin toistaiseksi) pysyä erossa kielletyistä pureskelukohteista. Iivari kävi siis eilen rokotuksilla, ja punnitsin sen, painoa on hoikalla pojalla hurjat 18,3 kg! Niin se vain 436 grammainenkin kasvaa... Se on nyt suomalaisten normien mukaan rokotettu, mutta täkäläiseen tapaan taidan vielä kertaalleen käydä antamassa sille kolmosen vielä kuukauden päästä.

Iivari on aivan ihana luonteeltaan, aika paljon kuten äitinsä tuossa iässä. Tänään sen täytyi tulla kanssani suihkuun, ei kastumaan, mutta seuraamaan... kuten Inka pienenä. Iivarin tarkkaavaisuutta tosin häiritsi läheltä löytynyt tyhjä koiranruokasäkki. (Meillä ei ole kunnon komeroa joten koiranruoat ovat kylppärissä suojassa). Suihkusta tullessani sain poistaa pennun ruokasäkistä ja sulkea oven - mutta pennun sai tietysti poistaa säkistä uudelleen heti kun menin takaisin kylppäriin. Täytyy huomenna hakea Iivarille lisää ruokaa.