No niin. Ensimmäistä kertaa elämässäni, olen avannut blogin. Ihan omaksi huvikseni, hauskojen tapahtumien, treenien ja muiden tallentamiseksi. Ja tietysti mielenkiinnosta, että kiinnostaako meidän elämä ketään, onko internet kyylien vai itsekeskeisten olentojen kokoontumispiste.

Tätä kirjoittaessani täällä ei tapahdu mitään. Inka nukkuu, A.W. Yrjänä laulaa ja minä katson laatikkovuoria. Muutimme viimeiset tavarat tänne viime viikolla ja ne odottavat edelleen purkamista. Tälläkin hetkellä, minun pitäisi olla niitä purkamassa eikä blogia luomassa. Mutta ehkä tämän jälkeen... Palautimme torstaina avaimen edellisen asunnon omistajalle, eli olemme nyt vain ja ainoastaan Magasinilla.

Sain viime viikolla auton korjaamolta, toivottavasti tällä kertaa pitkäksi aikaa. Kävimme siitä riemusta keskiviikkona metsässä kämppikseni/naapurini Hannan kanssa, ja kokeilimme miten Inka toimii viestissä meidän kahden välillä. Inka toimi aivan loistavasti, paremmin kun odotin. Otimme ensin helpon treenin tienpätkällä niin, että molemmat näimme mitä tapahtuu eikä kumpikaan liikkunut asemistaan. Koska tämä meni niin hyvin, otimme vaikeamman treenin metsässä, testatakseni, että toimiiko Inka normaalisti vai ei. Menin sen verran kauas, ettei suoraa näköyhteyttä ollut, mutta niin että toinen meistä vähintään näkee koiran koko ajan. Kun Inka juoksi innolla ja vauhdilla, siirryin vähän kauemmas. Inka meni tämänkin harjoituksen hienosti, mutta se käyttää edelleen mieluummin ilmavainua etsiessään minua ja siksi ottaa turhia lenkkejä tullessaan pisteeltä B pisteelle C. Täältä takaisinlähetyksessä Inka hukkasi suuntavaistonsa ja lähti aivan väärään suuntaan, mutta kun korjasin sen jäljelle, se lähti kovaa ja juoksi suoraan perille asti. Otimme vielä yhden edestakaisinmatkan, jonka Inka suoritti ilman moitteen sijaa.

Nyt käyn tavaravuorten kimppuun. Yritän kirjoitella tänne silloin tällöin jotain, mutta en olisi lainkaan yllättynyt jos 3 kk päästä toteaisin, etten ole kirjoittanut tänne tämän viestin jälkeen mitään.